Onko painonpudotus todellakin se ainoa asia, jossa olen onnistunut?

Vuosi 2026 on ollut todella hankala painonpudotuksen saralla. Paino on joko junnannut paikallaan tai sitten jojoillut. Seuraavia peliliikkeitä on vähän väliä saanut olla miettimässä. Yhtään stressitasoa ei laske nämä iki-ihanat selkään taputtelijat, jotka eivät näe mitään muuta onnistumista kuin juuri tämän painonpudotuksen. Onko siis painonpudotus se ainoa asia, jossa olen onnistunut?

Matkani painonpudotuksen saralla alkoi heinäkuussa 2024. Tuolloin paino putosi vauhdilla, toki rasvaakin oli ihan jonkin verran lähtöpainon ollessa 121,5 kiloa. Aloittaessani urakkaa ajattelin, että jos kilo saadaan pois kuukaudessa, niin olen tyytyväinen. Yllätyin kuitenkin, kun kiloja lähtikin 2,5. Tästä otin tavoitteeksi sitten sen, että kuukaudessa pyritään pudottamaan painoa vähintään 2,5 kiloa, mutta saa olla enemmänkin.

Nyt on tultu sitten vuoteen 2026, jolloin tämä painonpudotus on muuttunut hankalaksi. Välillä on käyty 81,5 kilossa ja sitten on seuraavien viikkojen aikana kivuttu esimerkiksi 86 kiloon. Ei pitäisi olla maailmanloppu, mutta nykyajan pinnallisuus huomioon ottaen, tämä julistetaan jo epäonnistumiseksi. Jos avaisin sanaisen arkkuni tyyliin Threadsissä, niin kymmenet olisivat pätemässä mitä teen väärin ja miten vain salilla tiputetaan painoa.

Hauskintahan tässä on se, että en ole grammaakaan tiputtanut salilla, enkä täten koe koko salia tarpeelliseksi itselleni. Kotioloissa pärjää hyvin, jos on vain tahtoa. Paino on siis pudonnut pätkäpaaston ja kotitreenin avulla. Ei salin.

Aihe hyppäsi nyt, mutta tämä matka on tuonut ikävän lieveilmiön esiin: selkään taputtelijat. Tästä minua itse asiassa yksi kollega varoitti, että nämä kaivautuvat nopeasti esiin kilojen karistessa ja häviävät yhtä nopeasti, mikäli kilot tulevat takaisin.

Selkään taputtelijat ovat minulle valitettavan tuttuja myös ennen tätä parin vuoden revohkaa. Aikanaan kuin tein inhoamiani ”laadukkaita” dokkareita, niin niitä jaksettiin kehua vuolaasti, mutta sitten kun siirryin itselleni rakkaampaan aiheeseen, eli busseihin, niin sittenpä ei enää kehuja tullutkaan. Hyvä ettei kivitetty, kun erehdyin mainitsemaan uusimmasta bussiaiheisesta videosta.

Myöhemmin sain tämän selkään taputtelun kokea uudelleen, mutta nyt painonpudotuksen saralla, jossa selkään taputtelu on ilmennyt mm. kehumisena tai toistuvina kyselyinä itse pudotuksesta. Ja kyseiset tahot hyvä jos ovat edes puhuneet minulle ennen tätä. Korkeintaan on nopeasti toivotettu illanjatkot tai huomenet.

Tämä on alkanut itsestäni tuntumaan jo hiljalleen epämiellyttävältä, suorastaan pahalta, koska olen ollut olemassa täällä jo kuitenkin kolmen vuosikymmenen verran. Miten minut nähdään vasta nyt? Vuodesta 2024 eteenpäin?

Muutenkin painon suhteen pystyn elämään maksimissaan viikon kerrallaan, eli nyt painan esimerkiksi 86 kiloa, mutta seuraavalla punnituskerralla saatankin painaa jostain syystä esimerkiksi 87 kiloa.

Tämä tekee näistä uteluista todella rasittavia, koska muutenkaan en kykene näkemään kokonaisuutta ja osittain en edes halua sitä nähdä, koska kuitenkin painoa pitää saada pois. Minä elän painoni suhteen hetkessä. Tämmöiset utelut stressaavat turhaan minua.

Ja toinen mikä tuntuu selkään taputtelijoiden takia pahalta niin se, että juuri painonpudotus nähdään ainoana onnistumisenani. Ei se nyt ihan näin ole. Kuka siis määrittelee mikä lasketaan milloinkin onnistumiseksi?

Se on tullut huomattua, että onnistumiset riippuvat pitkälti muiden asenteista. Se mitä itse pidät onnistumisina, niin voi selkään taputtelijoista tuntua mitättömiltä. Tästä hyvänä esimerkkinä YouTube-kanavani, josta olen saanut ihan kohtalaistakin menestystä ja onnistumisia. Tässä tuleekin MUTTA: se aihe.

Aihe itsessään määrittelee sen, onko onnistuminen ylpeilyn aihe. Jos olisin jatkanut ”laadukkaiden” dokkareiden tekemistä, niin siitä saatu menestys olisi ollut the ONNISTUMINEN. Nyt kun olen saanut mainetta bussivideoista, niin se halutaan mieluimmin lakaista maton alle, koska BUSSIT. Aihe on marginaalinen ja jotenkin meh. Ei siitä saatu menestys voi tai saa olla mainitsemisen arvoista.

Jos olisin ”onnistunut” elämässäni ja päässyt merenkulkijaksi ja tekisin aiheeseen liittyviä videoita, niin niistä mahdollisesti saatu menestys olisi ONNISTUMINEN. Ei bussivideot. Tämäkin on muiden toimesta määritelty rivien välistä.

Kuka loppujen lopuksi määrittelee onnistumiset? Sinä vai minä? Onko painonpudotuksessa onnistuminen todellakin se ainoa onnistumiseni. No ei todellakaan ole ja alta löytyy YouTubesta saavutettu menestys. Ja joidenkin näiden menestys on tullut ajalta, jolloin olen vielä ollut jonkin verran ylipainoinen.

TOP 5: Isot videot

🚍 Bussinkuljettajan toinen MYDAY – Lämmin alkusyksyinen ilta linjojen 29 ja 7 parissa

Katselukerrat: 4 882

🚍 Bussinkuljettajan työviikko | MYWEEK #1

Katselukerrat: 4 525

🚍 Digipiirturin käyttö paikallisliikenteessä ja sen asettaminen OUT OF SCOPE-tilaan

Katselukerrat: 4 494

🌃 Bussinkuljettajan yövuoro | MYDAY #3

Katselukerrat: 4 448

🚍 Bussinkuljettajan MyDay linjan 4 yövuorolta (TikTok-edition)

Katselukerrat: 2 985

TOP 5: Shorts-videot

😰 Epäonninen bussimatkustaja // TikTok & YouTube-shorts

Katselukerrat: 12 764 166

🚦💥 Peiliosuma liikennevalojen kanssa – Liian tiukka saapuminen pysäkille? // TikTok & YouTube-shorts

Katselukerrat: 24 738

😥 Bussi suistui jokeen PIETARISSA! 😯 // TikTok & YouTube-shorts

Katselukerrat: 14 632

👐 Bussin ajaminen ilman käsiä – Älä kokeile tätä linjalla 😅 // TikTok & YouTube-shorts

Katselukerrat: 10 856

🛑 Karavaanarin kiire juhannusliikenteessä… 😨 // TikTok & YouTube-shorts

Katselukerrat: 6 779

Loppukaneetti

Loppukaneettina kysynkin: vieläkö painonpudotus on ainoa asia, jossa olen onnistunut? Ei. YouTubesta olen saanut oman osani onnistumisista, varsinkin kun aihe on itselleni mielekäs. Tämä tekee näistä onnistumisista aidompia, kun ei tarvitse leikkiä Petteri Mikkosen temu-versiota. Aitous on se juttu.

Tässä tuleekin MUTTA: ihmiset jotka eivät näe, tai halua nähdä pinnan alle, niin he eivät myöskään näe onnistumisia muualla kuin painonpudotuksen saralta. Eli sillä ei ole väliä, onko sinulla yksi tai useampi yli miljoonaan katselukertaan yltänyttä videota.

Jos aihe ei miellytä, niin silloin onnistumisen näkeminen rajoittuu vain hyvinkin suppealle alueelle.

Sama myös niissä, jotka vihaavat bussialaa syystä tai toisesta. He eivät halua nähdä onnistumisia muualla kuin pinnallisissa asioissa. Kaikki muu on täysin ilmaa.

Periaatteellisille ja/tai katkerille ihmisille on turhaa todistella omia onnistumisiaan. Keskity palvelemaan vain itseäsi ja niitä, jotka pystyvät näkemään myös pinnan alle. He ovat kultaakin arvokkaampia ihmisiä silloin.

Lopuksi: painonpudotus jatkuu vaikeuksista huolimatta. Voittihan Mika Häkkinenkin kaudella 1999 mestaruuden, vaikka kausi oli todella hankala ja mestaruus oli lipsua montakin kertaa käsistä. Sama pätee myös painonpudotukseen. Vaikeudet ja epäonnistumiset valitettavasti kuuluu prosessiin.

Lopulta kokonaisuus ratkaisee. Vähän kuten kaudella 1999: se kuka kerää eniten pisteitä, vie koko potin. Ja Häkkinen keräsi, vaikka kausi olikin hankala. Se miten suhtaudut vastoinkäymisiin, se ratkaisee. Luhistutko täysin epäonnistuessasi vai jatkatko eteenpäin. Vain sillä on väliä.

Mitä tulee selkään taputtelijoiden kommentteihin, niin jätän ne omaan arvoonsa. En jatkossa aio vastailla niihin samoihin kysymyksiin, joita olen saanut kuulla kyllästymiseen saakka viimeisten kahden vuoden aikana. Urakka on vastoinkäymisistä huolimatta kesken, mutta samalla myös loppusuoralla. Painoni ei kuulu muille. Riittää kun vain minä tiedän sen.

Olen elänyt ja hengittänyt täällä jo kolme vuosikymmentä. Miten minut vasta nyt on nähty painonpudotuksen myötä? Olen tehnyt paljon somejuttuja ennen läpimurtoani painonpudotuksen saralla. Miten näitä ei nähdä?

Vastaus on asenteissa, eli niissä joihin minä en voi vaikuttaa. Voin kuitenkin jättää näihin pinnallisiin huomionosoituksiin vastaamatta. Minun ei tarvitse. Minun ei ole pakko.

Minä en edes kehtaa kommentoida jonkun laihtumista. En sen takia, että olisin kateellinen vaan siksi, että tämä voi johtaa veren makuiseen suorittamiseen. Silloin et tee tätä laihdutusurakkaa itsellesi vaan muille.

Se ei tarkoita sitä, että en olisi tyytyväinen toisen onnistumisesta. Olen, mutta tiedostan myös sen, että hän on ollut olemassa täällä myös ennen tätä onnistunutta urakkaa ja tulee saamaan selkään taputtelijoita kimppuunsa. Kuten minäkin aikanaan.

Maailma on valitettavan pinnallinen ja pinnallisuudella ei ole mitään tekemistä taas itse terveyden kanssa. Kiitos kun luit tämän blogitekstin. Oikein hyvää juhannusta.